”En oikeastaan ymmärrä, miten islamia tai Koraania voi tulkita mitenkään muuten kuin inklusiivisesti.”
Kerro, kuka olet.
Olen Henna, islamiin kääntynyt transnainen. Olen naimisissa.
Millainen suhde sinulla on islamiin?
Suhteeni islamiin läpikäy omaa kasvukauttaan edelleen, ja tietyssä mielessä olen vasta valamassa sen suhteen perustaa vahvaksi. Alkutaipaleeni muslimina transnaisena ei ollut henkisessä mielessä helppo, ja hetken jopa ajattelin, ettei islam ole tarkoitettu minun kaltaisilleni ihmisille. Sen myötä myös mietin uskosta luopumista. Oikeastaan muistan useamman kerran, kun rukousmatolla ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Alkuaikoina sain myös useasti kuulla niitä yleisimpiä Koraanin selityksiä ja perimätiedon palasia, joita usein käytetään lhbtiq-henkilöitä vastaan. Tiivistettynä näiden kyseisten selitysten tai tulkintojen mukaan olemme tuomittuja jo syntyessämme, ja toivoa ei ole. Todellisuudessa Koraanista ei kuitenkaan löydy mitään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä vastustavaa sanomaa, mutta sen viestin tavoittaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska valtaa omaavat uskon tahot toistelevat jotain aivan muuta.
Vaikka alkumatkani muslimina olikin monella tapaa vaikea, olen siitä tietyssä mielessä myös kiitollinen. Kohtaamani haasteet ovat todellisuudessa vain vahvistaneet uskoani. Olen joutunut tosissani syventymään islamin opetuksiin, historiaan ja Profeetan perimätietoon ja siten myös etsimään suuren määrän taustatietoa siitä, miten tiettyihin tulkintoihin ollaan päädytty, ja millaisissa tilanteissa tietyt opetukset ovat saaneet alkunsa. Kohtaamistani haasteista johtuen olen joutunut pohtimaan ja käsittelemään kaikkea lukemaani niin, että myös oma sydämeni sen hyväksyy.
Mikä sai sinut pysymään uskossa vaikeimpina hetkinä?
Vaikka uskovaisten taholta tuleva vihapuhe saikin minut alkuun kyseenalaistamaan itseni ja islaminuskon yhteensopivuutta, en silti kyennyt yhdistämään sitä vihasanomaa Koraaniin tai varsinkaan siihen rauhan tunteeseen, jota koen rukoillessani. Kokemani yhteys Allahiin auttoi minua myös jaksamaan. Jos lhbtiq-muslimeihin kohdistuva vihapuhe saisi tukea totuudesta tai Koraanista, niin miksi suhteeni Jumalaan synnyttäisi minussa mielenrauhaa? Jos Profeetta Muhammed olisi oikeasti kironnut kaikki minun kaltaiset ihmiset, niin miksi kokisin rauhaa rukoillessani? Miksi tuntisin niin joka ikinen kerta, kun rukoilen? Miksi tuntisin jatkuvaa mielenrauhaa sen suhteen, kuka olen, jos islam ei olisi tarkoitettu aivan kaikille ja aivan kaikenlaisille ihmisille, hlbtiq-ihmiset mukaan lukien?
Mitä ja mikä Jumala on sinulle? Toisin sanoen, mikä on sinun määritelmäsi Jumalasta?
Jostain syystä olen aina ollut hyvin tietoinen kehoni ja sieluni eli sen todellisen minuuteni eroista ja erillisyydestä. Keho muuttuu ja vanhenee, mutta sielu on muuttumaton. Se pysyy samanlaisena ja tuntuu samanlaiselta. Todellinen minuus on jotain, joka ylittää kehon rajat näkymättä ulospäin. Vaikka keho kuoleekin, tuntuu mahdottomalta ajatella, että sielu kuolisi. Jos sielu ei kuole, silloin herää kysymys siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Mitä tapahtuu, kun keho kuolee ja sielu jatkaa elämää?
Ymmärrys sielusta tai todellisen minuuteni ja kehoni erillisyydestä on aina ajanut minua miettimään elämää ja sen päämäärää. Se on myös herättänyt kysymyksen Jumalasta ja siitä, mitä Jumala on. Minulle Jumala on mielenrauha. Jumala on tarkoitus. Jumala on rakkaus. Jumala on tunne. Jumala on matka. Jumala on jotain, jonka koemme ja näemme, kun tämä keho lopulta rapistuu ja kuolee. Q:n suurassa (50:16) kuitenkin myös sanotaan, että Jumala on lähempänä meitä kuin kaulasuonemme. Toisin sanoen Jumala on meissä tai osa meitä.
Haluan lähestyä kysymystäsi myös siltä kantilta, että minun on vaikea ajatella kaikkea ympärillä näkemääni ja kokemaani vain sattumana ilman mitään merkitystä. Toisin sanoen minun on vaikea ajatella kaikkea ilman Jumalaa ja Jumalalta saatua tarkoitusta. Minun on mahdotonta ajatella omaa matkaani, joka on johdattanut minut esimerkiksi tähän haastatteluun, vain sattumana. Uskontojen ydinsanomien yhtäläisyys on sekin liian suuri sattuma ollakseen vain sattuma. Olen saanut tutustua moneen uskontoon vuosien varrella, ja käytännössä niissä kaikissa on sama keskeinen sanoma: elä elämääsi muistaen sitä, joka on luonut kaiken olevan, ja kunnioita kaikkea luotua.
”Olemmehan me luoneet ihmisen ja tiedämme, mitä hänen sielunsa hänelle kuiskuttelee. Me olemme häntä lähempänä kuin hänen kaulasuonensa.” (50:16)
Kuten mainitsemastasi jakeesta (50:16) huomaa, Koraanissa Jumala viittaa itseensä myös me-pronominilla. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Hauskaa, että kysyit tämän kysymyksen, koska Koraania lukiessani jään lähes aina miettimään tätä me-pronomiinin käyttöä. Siinä on tietynlaista mystiikkaa ja pohdiskelun aihetta minulle, koska en pysty sitä käytännössä ymmärtämään enkä selittämään. Lukiessa sitä ei voi myöskään vain ohittaa. Tämä kertoo minulle, että Jumala on jotain, jota rajallinen ymmärryskykymme ei kykene oikeasti ymmärtämään. Meillä ei ole kokemuspohjaa tai vertailupohjaa Jumalalle tai sille, minkälainen Jumala on tai mikä Jumalan oletettu sukupuoli on.
Miten uskosi ilmenee arjessasi?
Yritän parhaani mukaan noudattaa islamin viittä peruspilaria, eli rukoilen viisi kertaa päivässä, paastoan ja pyrin lahjoittamaan osan tuloistani hyväntekeväisyyteen ja erityisesti sellaisille organisaatioille, jotka tukevat lhbtiq-muslimeita. Toivon mukaan pääsen myös jonain päivänä käymään Mekassa. Sen lisäksi olen aika aktiivinen Twitterissä, jossa olen tutustunut muihin lhbtiq-muslimeihin ympäri maailmaa. Yritän sitä kautta jakaa tietoa inklusiivisista islamin tulkinnoista sekä myös kaikenlaisia uutisartikkeleita, jotka voisivat hyödyttää lhbtiq-muslimeita. Toisin sanoen islam on kiinteä osa arkeani.
Mielestäsi islamia voi tulkita lhbtiq-inklusiivisesti. Millaisia esimerkkejä siitä antaisit?
En oikeastaan ymmärrä, miten islamia tai Koraania voi tulkita mitenkään muuten kuin inklusiivisesti. Mielestäni Profeetan elämän voi nähdä yhdenlaisena esimerkkinä suuresta myötätunnosta ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Hänen antamansa Jäähyväissaarna kertoo myös paljon hänen arvomaailmastaan ja siten myös islamin keskeisitä arvoista. Profeetan Jäähyväissaarnassa korostetaan nimenomaan ihmisten tasa-arvoisuutta ja ihmiselämän pyhyyttä. Islamin keskiössä on myös äärettömän myötätuntoinen ja anteeksiantava Jumala, jonka armollisuuteen viittaavaa nimeä toistetaan monen monta kertaa päivässä rukousten yhteydessä. Lause “Allahin, rajattoman myötätuntoisen, aina armollisen nimeen” löytyy muslimimaissa myös virallisista papereista ja lähes kaikkialta muualtakin.
Koraani on täynnä kehotuksia myötätuntoon, ystävällisyyteen ja armoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on Huoneiden suura (49), joka sisältää useita ohjeistuksia oikeudenmukaisuuteen toisia kohtaan. Jumala rakastaa oikeudenmukaisuutta, ja se sanotaan myös Koraanissa. Tästä syystä minua hämmästyttääkin, miten joku pystyy lukemaan Koraania niin, että löytää sieltä vain kehotuksia poissulkea tietyt ihmisryhmät moskeijasta tai oikeutuksen kieltäytyä suorittamasta Janazah-rukousta (hautausrukous) kuolleelle. Oikeastaan se on hämmästyttänyt minua koko uskontaipaleeni ajan.
Miten joku voi lukea Koraania tai tulkita islamia niin eri tavoin kuin minä? Itselleni on hyvin selvää, että Koraania voi tulkita lhbtiq-inklusiivisesti tai paremminkin niin, että se inklusiivisuus koskettaa aivan kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä. Mielestäni se on myös ainoa oikea tapa lukea Koraania, ja mikä tärkeintä, Koraanin tekstiä tulkitessa tulisi aina ensin miettiä, miten tämä jae tai ohjeistus voisi hyödyttää aivan kaikkia ihmisiä.
Voisiko tuota mainitsemaasi ohjeistusta miettiä uudelleen niin, että se koskettaisi kaikkea elävää ja myös ympäristöä? Toisin sanoen, voisiko Jumalan oikeudenmukaisuusvaatimuksia ja eettisyyttä pyrkiä soveltamaan aina niin, että eettisen kohtelun vaatimus kohdistuisi myös eläimiin ja ympäristöön, ei siis vain ihmisiin?
Koen, että kaikkea elollista tulisi kohdella eettisesti. Miksi kohtelisimme eläimiä tai ympäristöä huonosti? Kaikki elollinen ja oleva ovat Allahin luomaa. Karjan suuran 38. jae ”Kaikki maassa kulkevat eläimet ja siivillään lentävät linnut ovat kansoja, kuten tekin. Me olemme merkinneet kaiken Kirjaan. Kaikki kootaan Herransa luo.” on siitä myös hyvä muistutus.
Monet kokevat Koraanin tekstin puhuttelevan lähinnä miehiä. Mitä mieltä olet tästä väitteestä?
En koe, että Koraani itsessään puhuttelee vain miehiä, mutta Koraanin selitysteokset ovat miesten kirjoittamia, ja ne ovat vain miesten näkökulmasta. Tästä tulee tunne, että Koraani ja islam ovat vain miehiä varten.
Yleisesti ottaen, mitkä tekijät ovat mielestäsi konservatiivisten uskonyhteisöjen lhbtiq-inklusiivisuuden esteenä?
Tietämättömyys ja haluttomuus oppia lienevät molemmat suuria tekijöitä. Tietämätöntä kommentointia näkee hyvinkin usein. Esimerkiksi väite, jonka mukaan sukupuolen moninaisuus on aivan tuntematon käsite islamissa, on täysin perusteeton. Kun perehtyy islamilaisen maailman historiaan hieman paremmin, huomaa nopeasti, että sukupuolen moninaisuus on ollut näkyvää jo vuosisatoja sitten. Syyt siihen, miksi moninaisuuden olemassaolo on haluttu kieltää, kumpuavat erinäisistä yhteisöllisistä ja kulttuurillisista valtatekijöistä ja arvoista, joihin edelleen nojaudutaan, vaikka niillä arvoilla tai tavoilla ei olisi mitään tekemistä islamin kanssa. Koraanissa ei esimerkiksi lue missään kohdassa, että naisilta tulisi kieltää koulutus tai pääsy moskeijaan. Silti niin tapahtuu.
Lisäksi kaikki väitteet, joiden mukaan lhbtiq-ihmiset olisivat länsimaiden tuotosta, ovat nekin perusteettomia. Väitteiden ongelmallisuutta lisää myös se, että ne jättävät Euroopan ulkopuolisten maiden historiat kokonaan huomioitta. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus on osa elämää kaikkialla, ja niin on ollut aina. Islamilaisessa maailmassa lhbtiq-ihmisistä tuli oikeastaan näkymättömiä ja ”syntisiä” vasta eurooppalaisten harjoittaman siirtomaapolitiikan myötä.
Kolonialismi jätti tietysti jälkensä islamilaisiin maihin, ja ne jäljet ovat nähtävissä edelleen. On kuitenkin hyvä muistaa, että monessa eurooppalaisten valloittamassa maassa suhtauduttiin ihmisten moninaisuuteen paljon hyväksyvämmin ennen eurooppalaisten toimeenpanemia homoseksuaalisuuden vastaisia lakeja. Tietyissä entisissä siirtomaissa lainsäädäntö on edelleen sellainen kuin se oli aikoinaan viktoriaanisessa Englannissa. Näin vaikuttaa olevan myös homofobian suhteen.
Lhbtiq-ihmiset eivät siis olleet eurooppalaisten mukanaan tuoma keksintö. Lainsäädännöllä tuettu homofobia sen sijaan oli. Eihän tästä ole edes montaa vuotta aikaa, kun Englanti Theresa Mayn suulla pyysi anteeksi siirtomaa-ajan homofobiaa, jota edelleen ilmenee entisissä siirtomaissa Englannin perintönä. Syitä on monia muitakin. Samaan aikaan uskon, että edistystä tapahtuu koko ajan. Muutos on vain niin hidasta ja vaikeasti havainnoitavissa yhden ihmiselämän aikana.
Millaista hengellistä yhteisöä kaipaisit ympärillesi?
Kaipaan yhteisöä, jossa voin olla juuri sellainen kuin olen – ilman, että minun tarvitsee jatkuvasti miettiä tai pelätä menneisyyteni ilmi tulemista. Haluaisin olla osa sellaista yhteisöä, jossa sukupuolen moninaisuus ymmärrettäisiin osana elämää. Tällöin minun ei tarvitsisi aina miettiä, onko transtaustani jollekin ongelma vaiko ei. On myös hyvä muistaa, että niqabia käyttävä musliminainen voi myös kuulua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön. Hijabin käyttäminen tai siitä luopuminen ei myöskään kerro henkilön arvoista kovinkaan paljon. Maailmankuva ei näy päälle päin. Sekin on hyvä pitää mielessä.
Mainitse muutama itsellesi tärkeä kirjallinen teos, joka on antanut erityisen paljon voimaa. Mitä lukemista suosittelisit juuri nyt?
Suosittelisin kaikkia ja ei vain lhbtiq-henkilöitä lukemaan Scott Siraj Al-Haqq Kugle:n kirjan Homosexuality in Islam: Critical Reflection on Gay, Lesbian, and Transgender Muslims, joka käsittelee islamin historiaa ja uskonnollista lainsäädäntöä kriittisestä näkökulmasta. Se on silmiä avaava teos monessakin mielessä. Kirjassaan Kugle tuo hienosti esille muun muassa sen, etteivät kaikki historiamme muslimijuristit ja uskonoppineet olleet yhtä mieltä Profeetta Lutin tarinan (Sodom ja Gomorrah) opetuksesta tai tiettyjen tunnettujen hadithien luotettavuudesta. Eri mieltä olevien mielipiteet vaipuivat vain ajan kanssa unholaan, koska enemmistö oli eri mieltä.
Pidän paljon suufilaisen kirjallisuuden lukemisesta. Esimerkiksi Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa harjoitetussa suufilaisuudessa on paljon inklusiivisia elementtejä, joista lukeminen on inspiroinut minua paljon. Pelkästään jo se, ettei paikallisissa ribateissa (oppimiskeskuksissa) esiinny sukupuolten välistä erottelua, tekee toiminnasta jo hieman inklusiivisempaa. Suufilaisessa perinteessä myös naiset ovat voineet olla dervishejä. Se ei siis ole vain miesten etuoikeus, vaikka sitä näkeekin enemmän. Toisin sanoen naisten merkittävä hengellinen rooli ei ole uusi asia islamissa, ja juurikin suufilaisuuden alkuaikoina naiset toimivat saarnaajina ja hengellisinä opettajina, joiden oppilaat olivat myös miehiä.
Jos voisit perustaa inklusiivisen moskeijan, millainen se olisi?
Haluaisin sen olevan kävijöidensä toiveiden mukainen. Toisin sanoen ensin olisi kuunneltava niitä, jotka haluaisivat käydä inklusiivisessa moskeijassa. Nimensä mukaisesti kaikki olisivat tervetulleita, ja ketään ei suljettaisi pois. Se olisi paikka, jossa kenenkään ei tarvitsisi huolia turvallisuudesta tai miettiä, onko hänenlaiselle henkilölle tilaa vaiko ei.
Inklusiivisia moskeijoita on jo jonkun verran ympäri maailmaa. Inklusiivinen moskeijahan ei ole mikään uusi keksintö tai jotain sellaista, joka olisi mahdollista vain ja ainoastaan länsimaissa. Esimerkiksi Intiassa on vuosisatoja vanhoja suufilaisia pyhäkköjä, joiden yhteydessä toimivat moskeijat ovat selkeästi avoimia myös muunsukupuolisille henkilöille. Itse toivon, että pääsisin joskus käymään Waria al-Fatah-nimisessä islamilaisessa koulussa, joka sijaitsee Yogyakartassa, Indonesiassa. Se lienee maailman ensimmäinen trans-henkilöille suunnattu islamilainen koulu, jossa osa opiskelijoista myös asuu. Koulun yhteydessä on myös moskeija, jossa sukupuolen moninainen ilmaisu on tervetullutta.
Bangladeshissa on myös koraanikoulu, joka on tarkoitettu trans- ja muunsukupuolisille henkilöille. Oikeastaan se on tarkoitettu kaikille, joiden sukupuolen ilmaisu on tavalla tai toisella moninaista. Kyseisen koraanikoulun perusti aikoinaan paikallinen imaami, joka koki vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän islamin vastaisena. Hänen mukaansa vika on yhteiskunnan omissa asenteissa, ei islamin opetuksissa. Pakistanissakin on transhenkilöille tarkoitettuja koraanikouluja ja moskeijoita aivan kuten Indonesiassakin. Jostain syystä tämä on mahdollista monessa muslimimaassa mutta ei Euroopassa. Kun jossain Euroopan maassa, Pohjois-Amerikassa tai esimerkiksi Etelä-Afrikassa perustetaan inklusiivinen moskeija, syntyy siitä suuri kohu. Samalla moskeija leimataan vain ”länsimaisen ajattelun” tuotokseksi.
Miten mediassa esitetty kuva muslimeista vastaa sitä todellisuutta, jonka ympäröimänä itse elät?
Eihän se oikein vastaa omaa todellisuuttani tai minua ympäröivien ihmisten todellisuuksia. Median välittämä kuva muslimeista on usein hyvin yksipuolinen ja jokseenkin myöskin pelottava, koska uutisointi liittyy lähestulkoon aina johonkin ongelmaan. Muita todellisuuksia näytetään harvoin. Muslimeita edustavissa uutiskuvissakin näkyy aina vain mustiin pukeutuneita naisia – aivan kuin emme koskaan pukeutuisi mitenkään muuten. Ironista mutta totta, juurikin nämä ristiriidat herättivät mielenkiintoni islamia kohtaan. Huomasin, etteivät tuntemani muslimit ja muslimeista annettu mediakuva vastaa toisiaan. Kyseisiin ystäviini tutustuessani Koraanin sanoma oli aina läsnä vieraanvaraisuutena ja ystävällisyytenä tuntematonta kohtaan. Toisin sanoen, islam, johon sain heidän kauttaan tutustua, oli kaukana pelottavasta.
Mistä islamiin liittyvistä asioista haluaisit puhuttavan julkisuudessa enemmän?
Euroopassa esiintyvä vihamielisyys muslimeita ja eri vähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt, ja se huolestuttaa minua. Tuntuu, ettei aihetta oikein käsitellä julkisuudessa. Toisin sanoen siitä pitäisi puhua enemmän. Islamofobinen kielenkäyttö on koventunut selvästi, ja tietyssä mielessä myös teot ovat myös koventuneet. Esimerkiksi Ranska on entisestään tiukentanut lakejaan, joilla pyritään puuttumaan muslimien itsemääräämisoikeuteen pukeutumisen osalta. On selvää, että nämä kyseiset lait vaikuttavat myös yleiseen mielipiteeseen, ja tietyt tahot ovatkin ottaneet oikeudekseen soveltaa näitä lakeja ”lupana” väkivaltaan. Esimerkiksi moskeijoihin kohdistuneet hyökkäykset ovat vain lisääntyneet nyt, kun Ranska on kieltämässä alle 18-vuotiaiden tyttöjen hijabin käytön. Näitä muutoksia sekä myös hyökkäyksiä oikeutetaan usein demokratian puolustamisella, sananvapaudella tai milloin milläkin asialla.
Miten muuten Iranissa käytössä oleva hijab-pakko ja Ranskassa mahdollisesti voimaan tuleva hijab-kielto eroavat toisistaan? Sitä on jokaisen hyvä miettiä. Toista pakkoa perustellaan uskonnolla ja toista taas uskonnottomuudella. Molemmat säädökset puuttuvat naisen itsemääräämisoikeuteen pukeutua siten, miten hän itse haluaa. Kun olin lähdössä takaisin Eurooppaan, moni muslimiystävistäni oli aivan kauhuissaan. Elämä Euroopassa hijabia käyttävänä naisena oli heistä ajatuksena pelottava. Heidän mielestään minun olisi ollut turvallisempaa jäädä kuin palata Eurooppaan. Nämä lauseet, jotka kuulin monen henkilön suusta, todella pysähdyttivät minut miettimään. Ne myös kuvaavat nykytilannettamme erittäin hyvin.
Näiden asioiden lisäksi toivoisin, että muslimien moninaisuudesta puhuttaisiin yleisesti enemmän. Muslimiyhteisöjä on monia, ja niin on myös tapoja. Yhteisöt voivat myös olla todella monimuotoisia. Toivoisin myös, että konservatiivistenkin muslimiyhteisöjen sisällä ymmärrettäisiin, ettei se oma tapa harjoittaa islamia ole se ainoa tapa (ja se ainoa oikea tapa), joka maailmasta löytyy.
Ketkä ovat esikuviasi?
En oikeastaan pysty nimeämään yhtä tai kahta elämää suurempaa henkilöä, jotka olisivat esikuviani. Niitä on niin hirveästi. Yleisesti ottaen ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat olla sellaisia kuin ovat ja yrittävät ajaa heikommassa asemassa olevien asiaa, vaikka se ei aina olisikaan helppoa. Merkittävät teot voivat joskus vaikuttaa pieniltä, vaikka todellisuudessa ne ovat hyvinkin suuria. Aina ei siis tarvitse muuttaa suurten väkijoukkojen elämää yhdellä kerralla saadakseen aikaan merkittävää positiivista muutosta. Minulle elämää suurempia ihmisiä ovat esimerkiksi kaikki ne muslimivanhemmat, jotka vievät transtyttärensä uskonnolliseen tilaisuuteen juuri sellaisena kuin tytär on. He ovat todellisia esikuviani. Toinen esimerkki on vaikkapa tämä Islamia queeristi-hanke. Tällaiset projektit ja ihmiset niiden takana inspiroivat minua.
17. Miten kannustaisit sellaista henkilöä, joka kokee oman trans-identiteettinsä ja muslimiutensa yhdistämisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi?
Suosittelisin hakemaan tietoa itse. Sosiaalinen media on nykyään niin pelottavan helppo alusta ja täynnä ”internet-oppineita”, jotka julistavat omaa tapaansa harjoittaa islamia ilman minkäänlaista syvällisempää ymmärrystä tapojen moninaisuudesta. Monet ovat myös hyvin aggressiivisia ja saattavat tuhota jo valmiiksi horjuvan uskon muutamassa minuutissa. Kannattaa itse lukea Koraania, islamilaisen maailman historiaa sekä myös Profeetan perimätietoa. Luettua kannattaa myös miettiä ja pohtia kaikessa rauhassa. Kannattaa myös muistaa, että Koraanin ja perimätiedon tulkinta ei ole kenenkään yksinoikeus. Tätä kaikkea on välillä vaikea muistaa, ja suuri osa ihmisistä seuraa tunnettuja islaminoppineita ilman minkäänlaista suodatinta tai kritiikkiä. Tällöin he ovat myös unohtaneet Katumuksen suurassa (9:31) olevan varoituksen: “He ovat ottaneet kirjanoppineensa ja munkkinsa herroiksi Jumalan asemasta”.
Yhtä kaiken kattavaa ja kaikille sopivaa tapaa ei myöskään ole. Kun minulta on aiemmin kysytty neuvoa siihen, miten hyväksyä ja yhdistää oma trans-identiteetti ja islaminusko, olen aina sanonut, että tärkeintä on lempeys itseään kohtaan. Itselle on myös annettava aikaa. Kaikkeen ei tarvitse olla vastausta heti huomenna, joten edetä kannattaa rauhallisesti. Oma identiteetti tai sen suhde uskoon ei tarvitse olla valmiina huomiseksi. Identiteetti voi ja kasvaakin koko elämän ajan.
Ehdottomuus kannattaa myös unohtaa. Oma identiteetti voi olla juuri sellainen kuin sen itse kokee olevan. Jokainen identiteetti on erilainen, ja sen ei tarvitse mahtua tiettyihin valmiiksi annettuihin raameihin tai olla kuin jonkun toisen identiteetti. Kannustaisin myös etsimään muita lhbtiq-muslimeita tueksi. Sosiaalinen media voi myös olla hyvä tapa verkostoitua, mikäli omasta kaupungista tai maasta ei itsensä näköistä yhteisöä löydy. Kannattaa myös kuunnella itseään. Miksi kuunnella väkisin konservatiivisten muslimien saarnausta, jos se ei tunnu hyvältä sydämessä ja ajaa vain kauemmas islamista? Inklusiivisiakin vaihtoehtoja löytyy.
Itse pyrin pitämään tämän hadithin aina mielessäni, kun kuuntelen saarnausta, joka tuntuu ajavan minua vain kauemmas islamista:
“If you hear a narration from me that your hearts recognize, settles your hair and skin, and you see it as close to you, then I am most deserving of it. If you hear a narration from me that your hearts reject, makes your hair stand and your skin crawl, and you see it as far from you, then I am the furthest from it.” – The Prophet Mohammed (Musnad Aḥmad 15725)
Valitsit haastattelukuviksesi kuvia merestä ja vuoristosta. Miksi juuri nämä kuvat?
Olen aina asunut meren tai vesistön varrella. Meri antaa itselleni tietynlaisen vapauden tunteen. Voin ajatella pääseväni meren kautta ihan minne tahansa. Lisäksi siinä on tiettyä äärettömyyden tunnetta, kun katsoo horisonttiin ja miettii, minne kaikkialle voisin merta pitkin mennä. Sama juttu on tuon vuoristokuvan kanssa. Horisontti jatkuu silmänkantamattomiin. Rakastan istua meren rannalla, jossa ihmisen pienuus ja elämän rajallisuus käyvät selviksi horisonttiin katsoessa.
Kuvat: Henna
Teksti: Mire Mroué & Henna