”Nuoruuteni islam sai minut tuntemaan syyllisyyttä homouteni vuoksi, mutta nykyisyyteni islam on opettanut minua rakastamaan itseäni ehdoitta.”

Kerro itsestäsi. Toisin sanoen, kuka olet? 

Nimeni on Hassen, ja olen 36-vuotias. Tosin täytän ensi kuussa 37. Olen asunut Suomessa seitsemän vuotta. Olen alun perin Tunisiasta ja työskentelen sosiaalialalla. Tarkemmin sanottuna teen kriisi- ja konfliktityötä. Olen myös ihmisoikeusaktivisti.

Missä vietit nuoruutesi? 

Vietin niin lapsuuteni kuin nuoruuteni Tunisian pääkaupungissa Tunisissa. 

Mikä on lapsuutesi lempimuisto? Voit mainita useamman kuin yhden. 

Onpas ihana kysymys! En ole muuten miettinyt tätä. Sanoisin, että yksi parhaista muistoistani liittyy ehdottomasti isoäitiini ja meidän yhdessä viettämiimme sunnuntaipäiviin. Kävimme joka sunnuntai syömässä isoäitini luona, jonne silloin kokoontui melkeinpä koko suku. Täytyy myös sanoa, että isoäitini oli erinomainen kokki. Minulla on myös ihania muistoja kesälomilta, jotka vietin serkkuni kanssa isoisäni kesäasunnolla lähinnä syöden, uiden ja pelaten erilaisia pelejä. Asunto sijaitsi Tunisissa aivan merenrannalla, joten uimaan ei myöskään ollut pitkä matka. Kesälomat olivat ainoaa aikaa, jolloin pystyimme tapaamaan toisiamme serkkuni kanssa, koska asuimme eri kaupungeissa. Kaikkia niitä päiviä on kyllä todella ikävä.

Kerro jostain vaikeasta hetkestä elämässäsi ja kuinka selvisit siitä. 

Niitä hetkiä on useita. Osa niistä liittyy perheeseeni, osa kouluvuosiini ja osa taas seksuaaliseen suuntautumiseeni tai sen hyväksymiseen. Yksi ehdottomasti vaikeimpia vaiheita elämässäni oli se, kun jouduin jättämään yliopisto-opintoni kesken kahden opettajani toimesta tapahtuvan kiusaamisen vuoksi. Kyseiset kaksi opettajaani olivat todella homofobisia, ja he myös ilmaisivat sen näkyvästi. He esim. nimittelivät minua ja arvioivat kaikki kokeeni alhaisin arvosanoin ilman oikeita perusteita. Kun koetin saada muita opettajia arvioimaan kokeeni, kiusaavat opettajani vetosivat ”lakiin”, jonka mukaan minulla ei ollut oikeutta toiseen arvioon.

Silloinen yliopistoni sijaitsi Tunisian eteläosassa, joka oli myös tunnettu vanhoillisuudestaan. Homofobian kohtaaminen ei siis ollut helpoin keskustelunaihe tai asia, johon olisin voinut pyytää helposti tukea. En siksi oikein tuntenut olevani turvassa missään – en yliopistolla, enkä sen ulkopuolella.  Sinnittelin tilanteessa jonkin aikaa, kunnes siitä tuli kestämätöntä. Ratkaisin tilanteen lähtemällä pois. Joskus pois lähteminen on viisainta, mitä me voimme tehdä. Siinä tilanteessa se oli myös ainoa ratkaisu. Päädyin lopulta toiseen yliopistoon opiskelemaan, minkä seurauksena vaihdoin myös pääainettani. Aloitin kaiken alusta. Muistan yhä sen kaiken. Se oli kauheaa aikaa.

Millaisen neuvon antaisit nuorelle itsellesi?

Neuvoisin itseäni olemaan rauhallisempi tai reagoimaan asioihin rauhallisemmin. Pyytäisin olemaan kärsivällisempi ja pyrkimään rauhallisuuteen päätöksiä tehdessä. 

Millainen suhde sinulla on islamiin? 

Olen muslimi, ja islam on osa identiteettiäni sekä tietysti perheeni traditiota. Kasvoin sunniperheessä. Minä ja perheeni olemme siis sunnimuslimeja. Isäni on hyvin uskovainen, ja hänen tulkintansa islamista on aika lailla konservatiivinen. Sanoisin myös, että hänen tapansa olla muslimi on hyvin rituaalikeskeinen toisin kuin esimerkiksi minun. Uskon Jumalaan ja pidän Koraania pyhänä, mutta minulla on omat säännöistä vapaat tapani rukoilla ja olla yhteydessä Jumalaan. Jotkut konservatiiviset muslimit saattaisivat pitää minua ”vääräuskoisena”, mutta todellisuudessa heillä ei ole valtaa määritellä minua millään tavoin. Mitä äitiini tulee, hän on isäni vastakohta. Hän ei ole uskovainen, mutta hän on hengellinen. Äitini on avarakatseisempi ja tietyssä mielessä kaukana konservatiivisuudesta. Siinä missä isäni meni moskeijaan, äitini lähti kaupungille kahvittelemaan ystäviensä kanssa. Hänellä oli myös tapana matkustaa paljon. 

Ollessani lapsi uskonnollinen kasvatukseni oli isäni ja isoisäni vastuulla. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, etteikö äitini olisi voinut opettaa minua. Häntä ei vain kiinnostanut perinteiset uskonasiat samalla tavalla. Ollessani vähän alle viisivuotias isäni vei minut ensimmäisen kerran moskeijaan, ja hieman sen jälkeen päädyin pariksi vuodeksi lapsille tarkoitettuun koraanikouluun, sekin isäni aloitteesta. Isäni myös opetti minut rukoilemaan. Vaikka tarkoin määritelty uskonnollisuus on aina ollut tärkeä osa isäni arkea, hän ei ole koskaan pakottanut minua uskomaan tai harjoittamaan uskontoani tietyllä tavalla. Uskon, että nuoruudessa kokemani uskonnollinen vapaus on vaikuttanut merkittävästi tapaani olla muslimi tänään, ja olen siitä kiitollinen – siis huolimatta siitä, että minä ja isäni tulkitsemme islamia hyvin eri tavoin.  

Mainitsit, että isäsi tapa tulkita islamia on konservatiivinen. Mitä tarkoitat sillä?

Hän ei ole kriittinen. Hän ei ajattele itse vaan toistaa tuhat vuotta vanhaa tulkintaa kyseenalaistamatta sitä millään tavoin. Hän ei huomioi historiallista tai yhteiskunnallista kontekstia, jossa tietty tarina tai tulkinta on saanut alkunsa. Kun häneltä pyytää perusteluja johonkin väitteeseen, hän vastaa vuosisatoja sitten eläneen uskonoppineen sanoin ilman, että miettisi vastausta itse. Ajatus siitä, että islamin tulkintoja on useita tai että ne ovat myös sovellettavissa nykypäivään, on hänelle lähes käsittämätön. Jos isältäni kysytään, islamin analysoiminen ja pyhien tekstien tulkitseminen kuuluu vaikuttavan valta-aseman saavuttaneille uskonoppineille ja ainoastaan heille. Isäni mielestä uudelleentulkinnat ovat yrityksiä muuttaa islamia sen alkuperäisestä ja aidosta muodosta epäaitoon – siis ainakin silloin, kun tulkitsija ei edusta Al-Azharia tai muuta vastaavaa tahoa. Isäni kokee, että aito islam on muuttumaton. Tästä syystä meidän on vaikeaa keskustella islamista. 

”Uskon, että nuoruudessa kokemani uskonnollinen vapaus on vaikuttanut merkittävästi tapaani olla muslimi tänään, ja olen siitä kiitollinen – siis huolimatta siitä, että minä ja isäni tulkitsemme islamia hyvin eri tavoin.”

Onko suhteesi islamiin muuttunut paljon elämäsi aikana, jos kyllä, miten? 

On ehdottomasti, ja se muutos on ollut pitkä prosessi. Homouteni on muun muassa pakottanut minut miettimään uskoani uusiksi, mutta se on myös opettanut minua tutkimaan asioita uudesta näkökulmasta ja sitä kautta hyväksymään itseni. Opetusten uudelleen tulkitseminen on ollut pakollista oman hyvinvointini kannalta, koska muuten en olisi enää täällä. Kasvoin yhteiskunnassa, jossa ei ollut tilaa tai ymmärrystä sille, kuka olen. Olin myös itse sisäistänyt ajatuksen siitä, että homoseksuaalisuus on islamin mukaan väärin, eli jotain sellaista, mitä Jumala ei hyväksy. Siksi myös harkitsin itsemurhaa useamman kerran ollessani nuori, koska en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Päädyin kuitenkin antamaan itselleni aikaa kaikesta huolimatta. Onneksi tein niin. Aloin myös etsimään uutta tietoa vanhan tilalle.

Nyt voin sanoa, että uskoni pelasti minut kuolemalta. Se on ironista mutta totta. Paremmin sanottuna muutoksen läpikäynyt ja sitä myöten pelosta sekä tuomitsemisesta vapaa suhteeni Jumalaan pelasti minut. Oman muutosprosessini aikana olen myös oppinut, että yksi tärkeimmistä tehtävistäni muslimina on oman itseni tai sisimpäni suojeleminen vahingoilta ilman mitään poikkeuksia. Kun tajusin, että itseni suojeleminen edellyttää myös itseni hyväksymistä tai siihen pyrkimistä, aloin tuntea rauhaa. Sitä ennen tunsin paljon syyllisyyttä ja häpeää seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi. Niin ei kuitenkaan ole enää, vaikka tosin tämä maailma ei ole mustavalkoinen. Nuoruuteni islam sai minut tuntemaan syyllisyyttä homouteni vuoksi, mutta nykyisyyteni islam on opettanut minua rakastamaan itseäni ehdoitta. 

Miten perheesi on suhtautunut siihen, että olet queer? 

Asian hyväksyminen on ollut pitkä prosessi, ja sanoisin, että se prosessi on edelleen käynnissä. Suunta hyväksymisen suhteen on kuitenkin hyvä. Kun elää äärimmäisen yhteisökeskeisessä yhteiskunnassa, ei kyse ole vain siitä, hyväksyvätkö he minut vai eivät. Heihin kohdistuu myös paljon paineita. 

Millainen suhde sinulla on Jumalaan nykyään? 

Suhteeni Jumalaan on läheinen ja henkilökohtainen. Ainoa välikappale minun ja Jumalan välillä on Koraani, koska uskon sen edustavan Jumalaa sanallisesti toisin kuin esimerkiksi Profeetan perimätieto. Toisin sanoen Koraani on ainoa kanavani kohti Jumalaa. En siis kaipaa perimätiedon jakeita selventämään sitä, mitä Jumala ”todella” sanoo. Monet käyttävät profeetan oletettuja sanomisia ns. vaikeaselkoisten Koraanin jakeiden ”selventäjinä” tai ”selittäjinä”, mikä omasta mielestäni on tietynlaista manipulaatiota. Kyseiset ”selvennykset” halutaan myös esittää ainoana ”oikeana” tapana tulkita Koraania tai tiettyjä jakeita, mikä sekin on manipulaatiota. Osa suullisesta perimätiedosta on myös väärennettyä, mikä tietysti luo omat ongelmansa.  

Kuka tai mikä taho on vaikuttanut uskoosi eniten? 

Nuoruudessani suurimmat vaikuttajani olivat tietysti vanhempani. Heidän keskinäinen vastakohtaisuutensa on opettanut minua katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta. Aikuisuudessani tunisialaisella Sufi-liikkeellä on myös ollut iso rooli uskonnollisen identiteettini muodostumisessa. 

Miten uskosi on vaikuttanut sinuun vuosien saatossa? 

Usko on antanut minulle rauhaa. Se on myös opettanut minut hyväksymään itseni. 

Mikä islamissa on kauneinta sinun mielestäsi? 

Suhteemme tai yhteytemme Jumalaan ei vaadi välikäsiä. Kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus ja kyky olla yhteydessä Jumalaan. Se on minusta kauneinta. Islamin mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia, vaikka se ei aina näykään käytännössä ihmisten luomista traditioista johtuen. Todellisuudessa hierarkiat ovat islamin arvojen vastaisia. Jostain syystä ihmiset kuitenkin haluavat asettaa esim. imaamit tai muut uskonnolliset johtajat korkeampaan asemaan kuin ns. tavalliset riviuskovaiset. Islamin arvojen mukaan he eivät sitä kuitenkaan ole.  

Kuten tiedät, nyt vietetään Ramadania eli muslimien pyhää kuukautta. Mitä Ramadan -kuukausi merkitsee sinulle? 

Islam sai alkunsa kuun vaiheisiin perustuvan kalenterin yhdeksännen kuukauden aikana. Islamilaisessa kalenterissa kyseistä yhdeksättä kuukautta kutsutaan nimellä Ramadān. Minulle Ramadanin juhliminen merkitsee ensisijaisesti islamin tai islamin synnyn juhlimista. Se on myös henkisen itsetutkiskelun erityistä aikaa. Yleisesti ottaen Ramadan muistuttaa meitä muslimeita islamin perusarvoista, kuten esimerkiksi solidaarisuudesta ja myötätunnosta. Toisin sanoen se muistuttaa aidosta välittämisestä ja sen näyttämisestä. 

”Suhteemme tai yhteytemme Jumalaan ei vaadi välikäsiä. Kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus ja kyky olla yhteydessä Jumalaan. Se on minusta kauneinta.”

Islamin mukaan Jumalalla on 99 nimeä, joista yksi on Rakastava, al-Wadūd (الودود). Mitä kyseinen nimi tarkoittaa sinulle henkilökohtaisesti? Millainen on rakastava Jumala? 

Rakastan jokaista Jumalan nimeä. Vaikka pidänkin nimestä Rakastava, pidän sitäkin enemmän nimestä Totuus (Al-Haqq). Millainen on rakastava Jumala tai mitä on rakkaus? En kyllä tiedä, osaanko määritellä rakkautta. No ainakin se on välittämistä. Rakastava Jumala on siis välittävä Jumala. En ole koskaan osannut ajatella Jumalaa ankarana tai kostavana ”tuhoajana”, vaikka monet imaamit haluavatkin luoda Jumalasta sellaisen kuvan. Koen Jumalan olevan koston tai muun vastaavanlaisen negatiivisuuden yläpuolella. Rakastava Jumala on myös anteeksiantava Jumala, koska rakkaus sisältää anteeksiannon. Jumalan armo on ihmisten armoa armollisempi. Se on jotain sellaista, jota emme edes voi käsittää. 

Miten määrittelisit Jumalan (siinä mielessä kuin se on mahdollista)? 

Määrittelen Jumalan hänen 99 nimensä kautta. Olen tässä mielessä hyvin traditionaalinen. Totuus (al-Haqq) on nimistä kaikkein läheisin, mutta pidän myös nimistä Rakastettu (al-Azīz) ja Kärsivällisyys (as-Sabūr). 

Viittaat Jumalaan maskuliinipronomineja käyttäen. Onko Jumala maskuliininen?  

Tämä johtuu vain ja ainoastaan äidinkielestäni arabiasta, joka on hyvin sukupuolittunut. Olen vain oppinut tekemään niin. Todellisuudessa haluan kuitenkin käyttää he-pronominia (hunna), koska se tuntuu oikeammalta. Jumala on kaikkien sukupuolirajojen ulkopuolella. 

Mistä Koraanin suurista tai jakeista pidät eniten ja miksi? 

Yleisesti ottaen pidän mekkalaisista suurista eniten. Ne ovat runollisempia ja keskittyvät enemmän Jumalaan kuin lakiin tai päivittäiseen elämään. Lempisuurani on ehdottomasti Al-Ikhlas eli Vilpittömän uskon suura. Se on hyvin yksinkertainen, lyhyt ja helposti muistettava suura, jonka merkitys on myös selkeä. Se jättää siis hyvin vähän tulkinnanvaraa. Profeetta Mohammedin mukaan Vilpittömän uskon suuran lukeminen vastaa Koraanin kolmanneksen lukemista. Siinä suurassa on siis paljon voimaa ja merkitystä sen lyhyydestä tai yksinkertaisuudesta huolimatta. Marian suura on minulle myös erittäin rakas. Se jotenkin muistuttaa minua lasten saduista. Marian suuran lisäksi Zakaryan tarina Imranin suurassa (3: 38-41) puhuttelee minua myös. Se muun muassa muistuttaa minua siitä, kuinka ihmisille mahdottomilta vaikuttavat asiat voivat olla sittenkin mahdollisia tai että Jumala voi tehdä meille mahdottomalta vaikuttavan asian mahdolliseksi. 

Islaminusko ja oman queer-identiteetin hyväksyminen eivät poissulje toisiaan. Mitä mieltä olet kyseisestä väitteestä? 

Olen samaa mieltä, vaikka tietysti asia ei ole yksinkertainen. Islaminuskon ja queer -identiteetin yhteensopimattomuutta perustellaan usein Sodoman ja Gomorran tarinalla, jonka ajatellaan olevan Jumalan antama esimerkki homoseksuaalisuuden hyväksymättömyydestä. Sodoman ja Gomorran tarina ei kuitenkaan kerro homoseksuaalisuudesta vaan petollisuudesta ja väkivallasta. Tarina on myös sijoitettava oikeaan historialliseen kontekstiin. Sodoman todellinen synti oli miesten toteuttama seksuaalinen väkivalta, joka kohdistui kaikkiin sukupuoliin. Kyse ei siis ollut miesten välisestä rakkaudesta tai suostumuksellisesta seksistä. 

Todellisuudessa Koraanissa ei ole mitään sellaista, joka tuomitsisi homoseksuaalisuuden. Koraanissa ei myöskään ole mitään sellaista, joka edes sanallakaan hyväksyisi esim. transsukupuolisten tai muunsukupuolisten eriarvoisen kohtelun, päinvastoin! Ihmisten ylläpitämät sortavat traditiot ovat sitten eri asia, mutta ne traditiot ovat ihmisten luomia, ei Jumalan. Kun olin nuori, ajattelin, että minun pitää valita rakkauden ja Jumalan välillä. Nyt onneksi tiedän, ettei armollinen ja rakastava Jumala koskaan vaatisi minua valitsemaan jotain sellaista – varsinkaan kun en valinnut syntyä homoksi tai muslimiksi.  

”Todellisuudessa Koraanissa ei ole mitään sellaista, joka tuomitsisi homoseksuaalisuuden. Koraanissa ei myöskään ole mitään sellaista, joka edes sanallakaan hyväksyisi esim. transsukupuolisten tai muunsukupuolisten eriarvoisen kohtelun, päinvastoin!”

Miten kannustaisit henkilöä, joka kokee oman queer-identiteettinsä/transidentiteettinsä ja islaminuskonsa yhteensovittamisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi? 

Luovu toiseuttavista tulkinnoista ja etsi vaihtoehtoista tietoa. Lue itse ja tee omat tulkintasi ilman välikäsiä. Lue itseäsi varten. Luota omaan ääneesi ja tulkintaasi. Anna itsellesi mahdollisuus ajatella toisin. Ennen kaikkea luovu seuraamasta niitä, jotka eivät tue sinua juuri sellaisena kuin olet. 

Olet yksi BuraQ -nimisen yhdistyksen perustajista. BuraQ on Suomen ensimmäinen LHBTQIA -muslimeille tai muslimitaustaisille suunnattu etujärjestö. Miksi yhdistyksen perustaminen oli välttämätöntä? 

Me olemme aina olleet täällä, mutta silti monin tavoin näkymättömiä. Suomen LHBTQIA -muslimiyhteisö on ehkä pieni, mutta se on silti olemassa. Yhtenä isoimmista ongelmistamme on ollut järjestäytyneen toiminnan puute. Olemme siis kaivanneet tahoa, joka toisi meidät kaikki yhteen. Halusimme myös luoda oman turvallisen tilan omilla ehdoillamme. BuraQin perustamisen myötä voimme vihdoin tulla näkyviksi ja toimia omien ehtojemme mukaisesti.

Teksti ja kuvat: Mire Mroué