Q&A: BAHER

”Äärikonservatiivisten arvojen ja moninaisuuden hyväksymisen yhdistäminen on mahdotonta, mutta äärikonservatiivisuudesta luopumisen ei tarvitse tarkoittaa islamista luopumista. Se tarkoittaa äärikonservatiivisesta yhteisöstä luopumista.”

Kerro, kuka olet.

Nimeni on Baher. Synnyin Basrassa, Etelä-Irakissa. Teen töitä laitoshuoltajana. Rakastan elämää ja ihmisten auttamista. Rakastin myös elämääni Irakissa, kunnes siitä tuli puolittaista, ja kun sota alkoi, siitä tuli sitäkin vaikeampaa.

Mitä silloin tapahtui? Kerro, jos haluat.

Elämäni muuttui silloin helvetiksi. Henkeäni uhattiin useaan kertaan, jouduin seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja monta perheenjäsentäni kuoli. Väkivalta oli jokapäiväistä. Menetin myös toisen munuaiseni väkivallan seurauksena. Lopulta äitini käski minun lähteä Irakista, koska hän ei halunnut menettää enää yhtäkään hänelle rakasta ihmistä. Hänen kannustamanaan lähdin lopulta Turkkiin, missä päädyin asumaan kaksi vuotta. Elämä ei kuitenkaan muuttunut helpoksi sielläkään. Turkissa minua odotti erilaiset ongelmat turvapaikanhakijana, joista rasismi oli yksi.

Turkissa turvapaikanhakijoiden asumisjärjestelyjä koskeva byrokratia teki elämästäni myös kestämätöntä. Ainoa maahanmuuttoviranomaisille esittämäni toiveeni oli silloin, että saisin asua kumppanini kanssa samassa kaupungissa. Toiveeni ei kuitenkaan toteutunut, vaan meidät sijoitettiin eri kaupunkeihin, jotka olivat 14 tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Todistaaksemme, että noudatimme viranomaisten asettamaa päätöstä, meidän piti viikoittain käydä ilmoittautumassa poliisiasemalla. Asiaamme hoitanut poliisi kuitenkin sanoi muuttavansa päätöksensä, jos maksaisimme hänelle viisi tuhatta dollaria. Toinen vaihtoehto hänen mukaansa oli se, että palaisimme takaisin Irakiin, eli paikkaan, jossa meitä ei odottaisi muu kuin kuolema.

Tilanteemme ollessa kestämätön päätimme lopulta lähteä salakuljettajien matkassa Eurooppaan, minkä myötä myös luovuimme UNHCR:n kautta saamastamme mahdollisuudesta muuttaa Yhdysvaltoihin joskus tulevaisuudessa. Päätimme tehdä näin, koska kyseisen oleskeluluvan odottamisessa oli riskinsä. Turkin maahanmuuttoviranomaiset olivat jo kerran uhanneet käännyttää minut ja kumppanini takaisin Irakiin, ja he olisivat voineet toteuttaa uhkauksensa minä hetkenä hyvänsä – UNHCR:n tulevaisuuden lupauksista huolimatta. Päätettyämme lähteä Eurooppaan määränpäällä ei ollut enää väliä, kunhan vain pääsisimme pois. Venematka Turkista Kreikkaan oli yksi pelottavimmista kokemuksistani, ja hetken uskoin sen olevan viimeinen tekemäni matka maan päällä. Jos sodan tuhoama Irak sijaitsee synkimmässä osassa helvettiä, koen Turkin pimeähkönä paikkana ennen helvetin uloskäyntiä. Se on ajatus, jonka löydän mielestäni yhä usein.

Sanoit rakastavasi elämääsi Irakissa ennen sotaa. Kerro siitä ajasta ja nuoruudestasi enemmän.

Perheeni on alun perin Karkukista, Pohjois–Irakista, mutta kun Englannissa asuneesta isoisästäni tuli Basran provinssiin kuuluvan Al-Fawn kaupunginjohtaja, muutimme hänen töidensä perässä etelään. Nuorena vietin paljon aikaa isoisäni tilalla, jossa oli iso puutarha, uima-allas ja tenniskenttä. Tilalla oli myös paljon kotieläimiä. Isoisäni kodin yhteydessä oli jopa pieni elokuvateatteri. Isoisälläni oli paljon rahaa, mikä myös näkyi, mutta hän eli kuin eurooppalainen ajattelematta tulevaisuutta tai olematta säästeliäinen rahan suhteen. Toisin sanoen rahaa tuli, mutta se myös meni. Parhaimmat nuoruuden muistoni liittyvät varsinkin isoisäni tilalla vietettyyn aikaan, mutta ei sen tilan loisteliaisuuden vuoksi, vaan siksi, että siellä oli niin paljon eläimiä. Rakastin hoitaa eläimiä ja viettää aikaa niiden kanssa. Yleisesti ottaen elämästä ei puuttunut silloin mitään.

Millaista elämäsi oli Irakissa nuorena homomiehenä?

Siihen elämään liittyy paljon hyviä muistoja, mutta myös paljon hyvin raskaita muistoja. Olin noin 12-vuotias, kun ymmärsin olevani homo. Sen tajuaminen oli alkuun pelottavaa, mutta samaan aikaan se tuntui oikealta. Siitä asti olen elänyt sen mukaisesti ja en ole koskaan toivonut olevani jotain muuta kuin olen.

Millainen suhde sinulla on islamiin?

Minulle islam on yhtä kuin ilma, jota ilman en hengitä. Se on kuin äitini ja perheeni. Toisin sanoen se on kaikkeni.

Miten usko ilmenee arjessasi?

Mitä teenkin tai missä menenkin, ajattelen, että Jumala näkee minut ja huolehtii minusta. Siksi myös tunnen olevani turvassa. Pyrin myös aina kohtelemaan toisia tai tekemään työni tavalla, johon Jumala olisi tyytyväinen tai joka olisi islamin arvojen mukainen. Työn voi mielestäni nähdä tietynlaisena pyhänä tekona, koska työtapamme ja myöskin se tapa, jolla suostumme tekemään töitä sekä tietysti se, miten kohtelemme toisia, kertovat hyvin paljon arvoistamme ja periaatteistamme. Toisin sanoen islam ilmenee myös työssäni, ei vain rukouksissani.

Miten mediassa esitetty kuva islamista vastaa omaa tulkintaasi islamista?

Mediassa islam usein esitetään hyvin yksinkertaisesti. Tosin näin tekevät myös monet fanaattisuuteen taipuvaiset uskonjohtajat. Se on väärin, ja sellaisen toiminnan päämäärät ovat myös hyvin kyseenalaiset. Kun aiheena on islam, meille harvoin kerrotaan kaikesta siitä hyvästä tai rakkaudesta, johon uskomme ohjaa. Uskonjohtajien antamat esimerkit Jumalasta liittyvät useimmiten pelkoon, pelotteluun tai tuomitsemiseen. Mediassa esitetty kuva islamista yhdistetään liian usein fanaattisuuteen tai islamin käyttämiseen poliittisena aseena.

Minulle keskeisimpiä islamin opetuksia ovat anteeksianto ja lempeys. Me kaikki teemme virheitä, mutta väärin eivät ole virheet, vaan väärin on välinpitämättömyys tai anteeksipyytämättömyys. Oikeintekijöitä islamin mukaan ovat virheen tekijät, jotka osaavat pyytää anteeksi. Tarkoitus ei siis ole olla virheetön, vaan tarkoitus on oppia virheistään ja kasvaa ihmisenä sen mukaisesti. On kuitenkin selvää, että ihmiset ymmärtävät virheet eri tavoin. Joku uskovainen saattaa esimerkiksi ymmärtää homouden ns. virheenä tai paremminkin syntinä. Sehän on aika yleistä. Itse taas ymmärrän asian hyvin eri tavoin. Mitä esimerkiksi homouteeni tulee, koen sen ainutlaatuisena ja tarkoituksenmukaisena itseni osana, jonka alkuperä on vain ja ainoastaan Jumalassa. Koen myös, etteivät Koraanin tai Profeetan opetukset ole ristiriidassa näkemykseni kanssa millään tavoin. Väärennettyä ja politisoitua perimätietoa on tietysti paljon, mutta jokainen tehkööt omat päätelmänsä sen suhteen.

Mitä, mikä tai kuka Allah on sinulle?

Koen, että Jumala antaa minulle aina enemmän kuin osaan toivoa. Allah on Elämän antaja ja Parantaja. Allah on Anteeksiantava, Lempeä ja Myötätuntoinen. Allah on Vahvin Valo, joka poistaa pahimmankin pimeyden. Pimeyttä on kaikki se, joka ilmenee pahuutena. Allah on kuin kestämättömän kuumuuden katkaiseva myötätuuli, joka tuo mukanaan kauan odotetun helpotuksen.

Onko suhteesi islamiin muuttunut paljon elämäsi aikana, jos kyllä, miten?

Kyllä, se on muuttunut paljon. Nuorempana en lukenut Koraania itse kovinkaan paljon. En myöskään rukoillut. Tietoni islamista tai kaikki se, minkä luulin tietäväni ja ymmärtäväni, perustui ainoastaan muiden ihmisten opetuksiin, jotka lähinnä liittyivät Jumalalla pelotteluun tai erinäisillä tuomioilla uhkailuun. Nuoruudessani Jumalaa käsiteltiin useimmiten pelon tai pelottelun kautta, mikä yhdessä vaiheessa sai minut lukkiutumaan kotiini, koska en enää uskaltanut tehdä mitään tai esimerkiksi juhlia ystävieni kanssa.

Suhteeni islamiin alkoi vähitellen muuttua, kun aloin rukoilla enemmän, minkä myötä myös oma henkilökohtainen suhteeni Jumalaan syveni. Aloin myös itse lukea Koraania ja Profeetta Mohammedin opetuksia, mikä sai minussa aikaan merkittävän sisäisen muutoksen. Toisin kuin olin aiemmin ajatellut, Profeetan elämä olikin esimerkki hyväksynnästä, lempeydestä ja rakkaudesta, ei vain jumalanpelosta. Hänen harjoittamansa empatia ei myöskään kohdistunut vain ”oikeintekijöihin” vaan yhtä lailla niihin, jotka oltiin tuomittu syntisiksi. Sen ymmärtäminen muutti kaiken.

Toinen jumalsuhdettani parantava esimerkki liittyy Jumalan harjoittamaan empatiaan, joka kohdistuu kaikkeen elävään. Se on tarina siitä, kuinka Jumalaan ei-uskova mutta eläimiä hyvin kohteleva ihminen löysi itsensä paratiisista helvetin sijaan. Tarina on myös hyvä opetus aidosta välittämisestä ja siitä, kuinka pelkkä usko Jumalaan ei riitä. Olennaisempaa on aito rakkaus ja sen osoittaminen teoissa. Pelkän uskon sijaan on kyettävä aidosti välittämään myös muista oman itsensä lisäksi – myös silloin, kun siitä ei seuraa joku palkinto tai oma pelastus. Allah on Rakastava ja Rakkaus, ja sen ymmärtäminen on vapauttanut minut konservatiivisesta islamista, pelon jumalasta ja sen puolestapuhujien vallasta.

Millaista tukea olet saanut uskosi uudelleen tulkitsemisessa?

Äitini on aina tukenut minua ja tapaani uskoa kannustaen samalla myös keskittymään hyvyyteen ja hyvän tekemiseen virheisiin keskittymisen sijaan. Hänen näkemyksensä on se, että me kaikki teemme virheitä joskus ja että virheet voi myös korjata. Äitini jakaa uskoni anteeksiantavaan Jumalaan ja rukouksen korjaavaan voimaan. Hän on ollut niin minun kuin kaikkien sisarustenikin merkittävin islaminopettaja. Usko on ollut tärkeä osa äitini elämää nuoruudesta saakka, mutta se ei ole näkynyt päällepäin tavalla, jonka konservatiiviset uskovaiset tunnistaisivat tai hyväksyisivät. Hän on esimerkiksi aina pukeutunut juuri sillä tavalla kuin hän itse haluaa ja matkustellut itsenäisesti ympäri maata. Tosin vanhemmalla iällä äitini näki unen, jossa hän ja Imaami Ali keskustelivat huivin käytöstä. Unen jälkeen äitini alkoi käyttää huivia.

Mikä mielestäsi selittää vanhoillisten uskonyhteisöjen LHBTIQ-vastaisuuden?

Esimerkiksi homovastaisuutta perustellaan usein ei-heteroseksuaalisuuden “luonnonvastaisuudella” tai väitteellä, jonka mukaan ihmiset kuolisivat sukupuuttoon, jos he olisivat kaikki homoja. Kyseinen väite ei tietenkään kestä kriittistä tarkastelua ollenkaan. Lotin monitulkintaisen tarinan yksinkertaistaminen ja tulkitseminen homovastaisesti on enemmän yleistä kuin harvinaista, vaikka se ei edes olisi sen tarinan opetus. Näin ei myöskään ole vain muslimien keskuudessa. Tunnen monia kristittyjä, joiden yhteisöissä esiintyy samoja ongelmia. Paljon on myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät edes ole uskovaisia, mutta he ovat silti LHBTIQ-vastaisia ja perustelevat hyväksymättömyytensä Lotin tarinalla, jota he tuskin ovat edes miettineet sen syvemmin. Usein syynä tällaiseen on kasvatus. Viha ja ennakkoluulot siirtyvät sukupolvelta sukupolvelle, jos ja kun kukaan ei haasta kyseisiä ajattelutapoja. Vanhoilliset uskovaiset viihtyvät aina vain vanhoillisten uskovaisten kanssa ilman, että he koskaan keskustelevat avoimin mielin toisinajattelijoiden kanssa. Siksi mikään ei muutu.

Oletko puhunut homoudestasi äitisi kanssa? Jos kyllä, miten hän suhtautuu siihen?

En ole puhunut asiasta äitini kanssa vielä, mutta asiaan liittyvä yleinen keskustelu on kuitenkin jo alkanut. Olen esimerkiksi kertonut hänelle osallistuneeni Pride-mielenosoituksiin, ja siihen äitini on suhtautunut positiivisesti. Hän sanoi tukevansa osallistumista, jos kanssaosallistujat ovat kilttejä eivätkä satuta ketään.

Miten kannustaisit sellaista lhbtiq-henkilöä, joka kokee oman seksuaali- ja/tai sukupuoli-identiteetin ja muslimiuden yhdistämisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi?

Monet ajattelevat, että muslimius on yhtä kuin äärikonservatiivinen islam, mutta tapoja olla muslimi on todellisuudessa monia. Äärikonservatiivisten arvojen ja moninaisuuden hyväksymisen yhdistäminen on mahdotonta, mutta äärikonservatiivisuudesta luopumisen ei tarvitse tarkoittaa islamista luopumista. Se tarkoittaa äärikonservatiivisesta yhteisöstä luopumista. Jumalaan uskomisen ei tarvitse myöskään tarkoittaa fanaattisuutta tai syyllisyydestä kumpuavaa jatkuvaa ristiriitaisuutta, mikä usein johtaa vakaviin ongelmiin. Sen ymmärtäminen on tärkeää. Uskon, avoimuuden ja itsensä hyväksymisen yhdistäminen on mahdollista. Allah on Lempeä ja Anteeksiantava ja siten myös opettaa jatkuvaan anteeksiantoon, niin muita kuin meitä itsejämmekin kohtaan. Sanon tämän siksi, että jatkuvassa syyllisyyden tunteessa eläminen ei ole elämämme tarkoitus. Monilla konservatiivisilla heterouskovaisilla on ihmeellinen pakkomielle kontrolloida homojen elämää. Miksi he eivät keskity oikeiden syntien, kuten ilkeyden tai valheellisuuden, vastustamiseen?

Mainitse joku sellainen Koraanin kohta, joka inspiroi sinua erityisen paljon.

2:190

“Fight in the way of Allah those who fight you but do not transgress. Indeed. Allah does not like transgressors.” (Saheeh International)

”Fight in the way of Allah against those who fight against you, but begin not hostilities. Lo! Allah loveth not aggressors.” (Pickthall)

”Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka hyökkäävät teidän kimppuunne, mutta älkää rikkoko hyökkäämällä ensin; totisesti Jumala ei rakasta niitä, jotka rikkovat” (Aro)

”Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei rakasta väärintekijötä” (Hämeen–Anttila)

Kyseinen jae esiintyy usein jihadistien siteeraamana mutta täysin vääristeltynä. Itse ymmärrän jakeen viittaavan oikeuteen puolustaa itseään mutta ei oikeuteen hyökätä ensin tai aloittaa sota.

IQ:n lisäys: Arabiankielinen ilmaisu ” في سَبيلِ الله ” (fī sabīli Allahi) on Saheeh Internationalin englanninkielisessä versiossa käännetty muotoon ”In the way of Allah”. Suomenkielinen versio taas käyttää ilmaisua ”Jumalan tiellä”. Yleisesti ottaen ”fī sabīli Allahi” on kuitenkin hyvin monitulkintainen, koska sanalla ”sabīl” on monta merkitystä. Ilmaisun voi myös ymmärtää tarkoittavan aggressiota välttävää toimintatapaa tai jotain, mikä tehdään vain Jumalan vuoksi ja siksi myös rakkaudella ja pyytettömästi. Arabiankielisen Koraanin kohta 2:190 ei käytä ilmaisua ”väärintekijä” vaan puhuu selkeästi ”hyökkääjistä”.

Millaisen neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?

Kannustaisin häntä olemaan täysin oma itsensä, vaikka se välillä pelottaisikin. Kaikkien poikien ei tarvitse pelata jalkapalloa ollakseen poikia. Niin ei ole, vaikka itsestä tuntuisikin usein siltä. Tyttöjen kanssa leikkimisessä ei ollut koskaan mitään väärää, vaikka ympäristö ei sitä ymmärtänytkään. Kehottaisin häntä silti olemaan varovaisempi ihmisten ymmärtämättömyyden vuoksi. Toivoisin hänen keskittyvän enemmän hyvään kuin virheisiin.

Jos voisit muuttaa yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?

Toivoisin voivani elää äitiäni lähellä. Olen yrittänyt mahdollistaa hänen matkustamisen Suomeen, mutta se on tehty mahdottomaksi.

Teksti ja kuvaus: Mire Mroué